Oikeusjuttu Abbottia vastaan.

Kieroa peliä. Abbott nosti tahalteen oman antiviraali (mm. HIV:n hoitoon) lääkkeensä hintaa moninkertaiseksi, saadakseen sen suosion laskuun, sillä lääkettä käytettiin yhdistelmähoidossa muiden (firmojen) lääkkeiden kanssa, ja jotta Abbottin toinen oma uusi (tuleva) antiviraali saisi mahdollisesti enemmän käyttäjiä. Tästä syystä muutamat apteekkiketjut päättivät viedä asian oikeuteen.

http://www.medicalnewstoday.com/articles/87207.php

http://online.wsj.com/public/article/SB119371558998476009.html

Verenpainelääke ja Alzheimerin tauti

Tämä tutkimusryhmä on epidemiologisten tietojen, sekä eläinkokein pystynyt osoittamaan, että verenpainelääke valsartaani saattaa estää tiettyjen hermostorappiotautien, kuten Alzheimerin taudin etenemistä.

Osaoptimointi.

OK. Mediuutisissa pääkirjoitus, osaoptimoinnista. On jännää huomata miten monessa työpaikassa, jossa itsekin on ollut, on ollut ihme antagonismi työnantajan ja työntekijän välillä, juuri siksi, että työnantaja arvioi työntekijää suoritteiden perusteella, mutta hänellä itsellään ei (duunarin näkökulmasta) välttämättä ole minkäänlaista kokonaisvaltaista ymmärrystä mitattavien suoritteiden suhteesta työhön kokonaisuudessaan. No, ei siinä vielä mitään, mutta kun tilanne asettaa myös toisen ristiriidan itse duunarin sisälle (mieleen), sillä toisaalta suoritteiden aikaan saaminen on taloudellisesti (tai muutoin) kannattavaa, sekä kaiken puolin suotavaa, mutta samalla työ voi ykstoikkoistua ja tylsistyä, kun kaikki “ylimääränen” karsitaan pois, tai taustalla oleva suorituspaine itsessäänkin jo aiheuttaa suorastaan masennusta, sekä keskittymisvaikeuksia.

Työstä palkitseminen sinänsä on hyvä idea, se motivoi ihmisiä tekemään asiat hyvin. Ja toimivassa työyhteisössä, pomo ja muut kolleegat osaavat palkita hyvästä työstä epäsuorasti, tai toisinaan jopa ihan suorastikin. Ehkä sitten työpaikoilla, joissa tällainen palkitseminen ei ole mahdollista tehdä, tai sitä ei osata tehdä, on pakko tyytyä suoritetilastoihin. Näitä tilastoja suunnitellessa, pitäisi yrittää edes ottaa huomioon minkälainen vaikutus niillä mahdollisesti on käyttäytymiseen yhteisössä. Jos työhön kuuluu jokin osa-alue, jota ei voi tilastoida jostain syystä, niin kuka sitä viitsii tehdä ollenkaan? Siitä voi seurata, että joudutaan määräämään joku tekemään se, joka tietysti kasvattaaa närää, kun hän menettää “suoritteidenkeruuaikaa”.

Lääkettä huonoon työympäristöön: kiroilu!

Kyllä, tutkimuksen mukaan kiroilu lisää nuorekkaassa työympäristössä yhteisöllisyyttä, ja jutussa mainitaan, että vanhanaikaiseksi koettu moralismi kirosanojen suhteen todennäköisesti häviää kokonaan. Voikohan tästä päätellä epäsuorasti, että paikat, jossa kiroilu on kielletty, ovat jotenkin “pystyyn kuolleita”.

Google ja terveys.

Sanotaan että ihmiset menevät yhä enemmän lääkärin vastaanotolle mukanaan itse tehty google-diagnoosi. No, nyt Google ilmoittaa että se meinaa ottaa tämän huomioon jatkossa, ja kehittää terveystietotasoaan.

Kuu pimeydessään on kaiken pahan alku ja juuri.

Vähän nörttihuumorii peliin, eli:

Isoäitini aiheutti pienessä mielessäni hämmennystä ja varsinaista sekaannusta kertomalla kuinka täyskuu vaikutta ihmisen unensaantiin. Täyskuun aikana tsopikloni ja punssi ei tehonnutkaan. Olin jo silloin täysi skeptikko, ja pohdin tämän kausaation mekanismia tarkemmin, sen mahdollisuuksia. Mitä kaikkea pitää otta huomioon? No, ejhkä tästä se voisi lähteä:

Brittish Medical Journalissa, artikkeli siitä kuinka täysi kuu vaikuttaa rikollisuuden määrään:

Br Med J (Clin Res Ed) > v.289(6460); Dec 22, 1984

Et revipä siitä huumorii…

Intressien ristiriita – viisas kuluttaja, osa 2.

No, kävinpä eräällä nimeltä mainitsemattomalla apteekkarilla suorastaan helvetillisessä työhaastattelussa, jossa hän totesi, että mikäli otan paikan vastaan, en sitten voi puhua asiakkaille kuin sen ryhmän kalliimmasta tuotteesta, jolleivat asiakkaat muuta itse tajua kysyä. No, kaikki kaupanteko on tällaista: epäaitoa. Mutta kun tämä meidän reipas ala jaksaa toitottaa paikassa kuin paikassa ihmeellisen hienota asiantuntijuudesta, mahtavasti osasta terveydenhuollossa yms. niin on tämä ehkä hieman epäreilua. Nimittäin asiakashan voi kuvitella saavansa puolueetonta asiantuntijatietoa, vaikka todellisuudessa hänelle myydään tuotetta, jota tämä asiantuntija ei missään olosuhteissa itse ostaisi, kun tietää paremmin.

On selvästi asiakkaita, jotka ymmärtävät tämän, he aistivat sen jotenkin farmasistin omituisesta käytöksestä (mutta eivät pahimmassa tapauksessa ymmärrä niin pitkälle, että hänen niskaansa hengittää apteekkari). Toiset asiakkaat ovat jopa suorastaan vainoharhaisen vihamielisiä. Tästä esimerkki: lupasin hoitaa tuotteen, jota meillä ei ollut varastossa, noutamalla sen toisesta apteekista ilman veloitusta asiakkaalle. Hän epäili että minulla on jokin piiloitettu motiivi, kunnes sain hänen vaimonsa vakuutetuksi siitä, että saan edes soittaa sinne toiseen apteekkiin ja kysyä heidän puolestaan sieltä. Tämän tehtyäni asiakkaan paranoia helpottui hivenen, ja kenties ei pelkää astua liikeeseen uudelleen. Mutta tapaus jäi pysyvästi mieleeni. Miten jopa alitajuisesti alkaa itsekin kehittelemään vasta-ajatuksia ja puolustuksia, ts. asettuu vastaan, eikä myöten.

Ts. olet duunarina itse keskellä intressien ristiriitaa: talous – politiikka, nimittäin olet TEO:n valvonnan alainen terveyden huollon ammattilainen ja sinun pätee se mitä tästä säädetään, mutta toisaalta, koska noita normeja ei mitenkään valvota ja rikoksia sanktioida, ja olet töissä liikkeessä, teet mitä teet. Ei mitenkään eettisesti hirvittävän stabiili paikka.

Viel huonompi vitsi!

Huonokuuloinen ukko meni apteekkiin, ja huusi – pitäis saada kortonkia. Farmaseutti tuli tiskin takaa hänen viereensä, ja kuiskasi korvaan:

- “Näin miesten kesken, älkää nyt niin kovaa huutako, järjestyyhän niitä, paljon naisasiakkaita, puhutaan vähän hiljempaa ettei yllä heidän korvaan”.

- “Ei korvaan, kun kyrpään”, kajautti ukko niin että seinät vavahteli.

Miks porno on niin tylsää?

Luin tämän kirjoituksen ja aloin miettimään. Kaikki porno mitä olen ikuna nähnyt, jota on vähän, on ollut äärimmäisen yksitoikkoista ja latteaa. Se on usein todella feikkiä, siis näyttelijät sanovat asioita, joiden on tarkoitus olla kiihottavia, mutta ovat lähinnä korneja tai älyttömiä. Lisäksi usein ykstoikkoista, eli samaa mekaanista panoa kymmeniä minuutteja. Ja kolmanneksi, hyvin harvoin on osattu edes hirveästi leikkiä ulkoisilla ilmaisun tekijöllä, kuten lavasteilla ja väreillä, sen sellasilla. Ehkä paras porno on se mitä on omassa päässä ja mitä voi sitten toteuttaa itse kumppanin kanssa – jos sille kaikkea ajatuksiaan uskaltaa paljastaa En nyt halua edes lähestyä sitä ajatusta, jonka monesti kuulee, että porno on tylsää, koska sitä tehdään miehille.

Hyvä tietää myös että naisille tehty porno lisääntyy. Mutta tiedän silti, että suurin osa siitäkin on todella huonoa, ja samanlaista. Ei taida loppujen lopuksi olla tarpeeksi markkinaa, jotta sitä hyvää pornoa naisille (tai kenellekään) kandeis tehä? Vai onkohan jopa niin, että koko akti on loppujen lopuksi niin tylsää ja vaikeata kuvata ulkoapäin (siis “extrakokemuksellisesti”), ettei porno voi määrritelmällisesti olla hyvää?

Mielessä on käynyt tehdä itse vähän labratakkipornoo, mut ensin täytyy saada palautetta, siitä millaista se olisi oltava. Tällä kommentilla vältyn vastuusta, kun palautetta ei kuitenkaan tule. I double dare you!

Häiritseeköhän ihmisiä intimiteettisuojan puute?

Monesti tuntuu, että vaikkakaan sitä ei olla pystytty toteuttamaan useimmissa apteekeissa, niin ihmiset ovatkin ihan OK sen kanssa, että heidän asiansa kuuluu muille. On tiettyjä tapauksia, joissa he ovat hieman enemmän varuillaansa, mutta silloinkin tyytyvät siihen miten asiat ovat, minkälainen apteekki on. Apteekin liikevaihtohan on vain joitakin miljoonia euroja vuodessa, eihän apteekki voi paljon sijoittaa intimiteettisuojaan… Ja onhan tuo välinpitämättömyys luonnollinenkin reaktio – kuinka moni lähtisi oikeasti etsimään toista paikkaa tällaisen takia?

Mediuutiset aiheesta