Lisää SSRI-problematiikkaa.

http://www.newscientist.com/article/dn13375-prozac-does-not-work-in-majority-of-depressed-patients.html

New Scientist lehdessä katsaus Irving Kirschin tekemästä tutkimuksesta SSRI-lääkkeiden tehosta, joka on kiinnostava sekä biolääketieteellisestä näkökulmasta että tieteentutkimuksellisesta. Tässä siteerataan Kirsch’ia, ja tuntuu olevan aika pitkälle samalla linjoilla tähänkin blogiin kirjoittaneiden ihmisten kanssa siitä, että kyseiset lääkkeet ovat saaneet kummallisen, myyttisen “ihmelääke”-statuksen ilman hyvää perustaa.

Puollustuspuheenvuoro:

http://www.gsk.com/media/pressreleases/2008/2008_pressrelease_0011.htm

Lääkkeiden avulla tehokkaamaksi työntekijäksi.

Luin hiljattain artikkelin, jonka mukaan Silicone Valleyssa on muodostunut kulttuuri, jossa työn ja vapaa-ajan ero ei juurikaan ole. Tarkoittaa siis sitä, että tavat toimia työssä, jotka ovat osoittanutuneet tehoa lisääviksi pyritään tuomaan myös työelämän ulkopuolelle. Niin harrastuksiin ja perheeseen, mutta myös kotikin nähdään “alustana” erilaisille teknologisille (viihde- yms.) sovellutuksille.

Yhdysvalloissa myös lääkkeien käyttö parantamaan suoritusta on paljon arkipäiväsempää kuin täällä Suomessa, jossa viranomainen on tiukasti sulkenut mahdollisuudet, joka näkyy esimerkiksi siinä, ettei modafiniilivalmisteita ole, vaikka Yhdysvalloissa niitä (ja myös näitä klassiisa ADHD stimulantteja) käytetään, eikä pelkästään hoitamaan vaikkapa uniapneasta tai muusta sairaudesta johtuvia ilmiöitä. Asenne ja haaveet tulevat esille tämän kaltaisista artikkeleista:

http://io9.com/349956/one-pill-makes-you-autistic-++-and-one-pill-changes-you-back

Huomaa, että artikkeli ei ole ihan asiallinen kuten kommenteissa todetaan. Se on kuitenkin oivallinen esimerkki ihmisten suhtautumisesta; tahdottaisiin olla autistisia “silloin tällöin”.

Tässä on toinen Los Angeles Timesin artikkeli, jossa herätetään ja hypetetään samaa ideaa, vaikka aika laimealta kuulostaa. Mm. propanololin käyttämisestä “suorituksen parantamiseen”…

Masennuslääkkeet huijausta?

Kiva, New York Timesissa oli artikkeli, jonka mukaan suuret farmaseuttiset yritykset ovat ilmeisesti pyrkineet parantelemaan tuloksia lääketieteellisissä kokeissa. Ilmankos niin moni SSRI-lääkitty ei parane juuri koskaan.

Lisäys 21.01.2008:

Artikkeli samasta aiheesta The Oregonianissa.

Lisäys 29..01.2008:

Tietysti on olemassa myös geneettisiä variaatioita, jotka osaltaa selittävät asiaa.

Lääkkeiden markkinointiin laitettu raha.

Artikkeli jossa todetaan mm. että Yhdysvalloissa teollisuudelta menee enemmän rahaa markkinointiin kuin tutkimukseen ja kehitykseen…

Diabetes, sydän, Avandia.

Sydän on ymmärrettävästi tärkeä elin. Jo viime kesäkuusta on väitelty ja pohdittu rosiglitatsonin mahdollisesta
sivuvaikutuksesta ja sen merkittävyydestä. Kyse on sydänkohtauksien lisääntymisestä.

http://www.apteekit.net/do/page?rs=646/:8631/

Lopulta FDA Yhdysvalloissa päätti pitää lääkkeen markkinoilla, mutta lisäten siihen varoituksia

http://www.apteekkariliitto.fi/do/page?rs=623/658/:8885/skin:print
http://content.nejm.org/cgi/content/full/357/9/844

Nyt tänään julkaistu taas uusi tutkimus jossa todetaan samaa:

http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/298/22/2634

Silti valmistaja GlaxoSmithKline väittää, ettei asia ole merkittävää:

http://www.gsk.com/media/press-kits/avandia-11de

Tieteellinen näyttö ja huuhaa yskän hoidossa.

Monet näennäisesti satunnaiset ilmiöt voivat kuvata ammattialaa. Lääkärien suusta kuulee usein kritiikkiä ei-lääketieteellisestä hoidosta, kun taas farmasistien (ainakin niiden, joilla on jo kosketusta työelämään) suusta ei. Syitä tähän on varmaan ainakin kolme. Ensimmäisenä, lääketiede tuo itse esille monesti ajatuksen, että muut parannusperinteet ovat sille uhka; ne kyseenalaistavat olemassa olollaan lääketieteen asemaa. Toisenakin, farmasistit uskovat enemmän markkinoiden lakiin, tai oikeammin, eivät usko yhtä paljon kuin lääkärit, että heidän oppinsa pystyisi/saisi vastustamaa/n markkinoiden lakeja. Kun apteekki voi myydä mitä tahansa se haluaa, ja vapaissa markkinatalouksissa kuluttajalla on ehdoton vapaus, niin mitään yksittäistä tuotetta ei ole – sinänsä ja itsessään – väärin myydä apteekissa, kunhan se ei riko lakeja, esimerkiksi varustamalla perättömillä terveysväittämillä. Kolmas syy on varmaan se, ettei käytännössä aina ole selvä, mikä olisi lääketieteelliseettisesti oikea ratkaisu, tai ettei farmasisti halua ottaa itse sitä vastuuta.

Hyvän käsityksen tästä ilmiöstä saa kun vertaa Suomen apteekkariliitton toiminnan eettisiä ohjeita siihen mitä todellisuudessa tapahtuu.

No, mielenkiintoinen tähän liittyvä kysymys on sitten, että kuinka paljon allopaattisen lääketieteen perinteessä käytettävistä lääkevalmisteista on sitten jotain ”näyttöön perustuvaa” ja lääketieteellisten käytäntöjen sekä periaatteiden mukaista?

Tässä Anne Tammimäen (HY farmakologian laitos) blogissa otetaan esille ainakin muutama tapaus. Jokainen asiasta kiinnostunut voisi katso tuota kirjoitusta. Itse tarkastelen tässä asiaa hieman eri lähtökohdasta, en tilanteita vaan lääkkeitä

Miten tehokkaita ovat yskänlääkkeet oikeasti?

Tieteellinen näyttö yskänhoidossa on useasti jaettu erilaisten yskien kesken. Ts. kirjallisuudessa erotellaan yskä esim. sen mukaan johtuuko se mahdollisesti hengitysteiden infektiosta, onko se ”kroonista”, liittykö se astmaan tai allergiseen reaktioon. Tässä on esitetty suosituksia erilaisten yskien hoitoon, ja niiden taustalla olevan tieteellisen näyttö, tai sen mahdollinen puute. Yskänlääkkeiden käyttö krooniseen yskään on epäkannattavaa, sillä usein tällaisen yskä syy on helppo selvittää, sekä myös hoitaa syyhyn liittyvällä hoidolla (ACE-estäjä sivuvaikutus, refluksiesofagiiti, astma, jne.) On myös artikkeleita, joissa todetaan, ettei yskänlääkkeitä (salbutamoli ym. taas) olisi syytä käyttää, kun syy ei ole tiedossa.

Lasketaan heti pois yskänlääkkeet, joissa ei ole mitään lääkkeellisempää kuin lasillisessa vettä, kuten Kvilla. Entäs yskänhillitsijät? Tässä Acta Paedtr Scand. tutkimuksessa tutkittiin hengitysteiden infektiosta johtuvan yskän ja dekstrometorfaanin (esim. Resilar) sekä salbutamolin (Esim Redol comp) vaikutusta yskään lievittävästi. Ryhmiä oli kolme, placebo, dekstrometorfaani ja salbutamoli + dekstrometorfaani. Ja: ”tutkimuksessa seurattiin yskä- ja yleisoireita ja niiden lievittymistä. Aktiivihoitojen ja lumelääkkeiden välillä ei todettu eroja.” Lainaus käypä hoito “Akuutin bronkiitin hoito“. On myös todettu, että hunaja toimii dekstrometorfaania paremmin lasten yöllisen yskän hillitsimiseen.

Kodeiinia pidetään tehokkaana yskänlääkkeenä, koska se on morfiinin etyyliesteri, ja morfiinia pidetään voimakkaana huumeena. Mutta, Journal of pharmacy ja pharmacologyssa julkaistussa tutkimuksessa todetaan: ”The results demonstrate that codeine is no more effective than placebo in reducing cough associated with acute URTI, as measured by CSPLs, cough frequency or subjective symptom scores”.

Löysin vielä joitakin tutkimuksia, joissa todettiin vaikkapa, että tietyntyyppisessä yskässä (astmaan liittyvässä) jokin lääke (salbutamoli) auttoi, mutta näistä puuttu placeboon vertaus, joka on huono asia, ottaen huomioon, että kodeiini-tutkimuksessakin placebollakin oli yhtä suuri vaikutus. Kodeiini taas tuntuu lievittävän ei-tulehdusperäisessä kroonisessa yskässä, mutta se menee jo itsehoidon ulkopuolelle.

Liman koostumusta muuttavien lääkkeiden kohdalla löytyy tieteellistä näyttöä niiden toiminnasta, mutta toisaalta, samanaikaisesti on epäselvää, kuten Tammimäki totea, että milloin asiakas voisi mahdollisesti tarvita tällaista lääkettä. Mekanismi toimii, mutta mitä sitten? Ne voivat jopa voimistaa yskärefleksiä, tai pidentää yskää. Ainakaan mitään yskänhillintään niillä ei saa.

Näidenkin lääkkeiden kohdalla, joissa on tilastollisesti merkittävä ero placeboon tai ei-hoitoon, herää toinen kysymys, jota en ole nähty tutkittavan koskaan. Eli, farmakoekonominen kysymys: onko rahan arvoista, jos tuotteella saadaan aikaiseksi 0.001 kertainen vähennys yskimisessä? Ja vielä: jos placebovaikutus on olemassa, oliskohan syytä tutkia sen merkittävyyttä. Placebovaikutuksien kvalitatiivisia ja kvantitativisia eroja tutkitaan kyllä.

Mitä yllä esitettyjen kysymyksien yhteydessä ovat sitten flunssalääkkeet ja kurkkupastillit? Eikö molemmissa tapauksissa olisi parempi ottaa vain ibuprofeenitabletti?

Uusien lääkkeiden haittojen tutkiminen.

Monesti ns. maallikot pohtivat ääneen sitä, kuinka turvallisia lääkkeet ovat. Toisaalta lääkkeet ovat tietysti Unionissa viranomaisten hyväksymiä ja koettuja. Mutta samalla maailmalta tulee ristiriitaista tietoa tämän kanssa, kun silloin tällöin jokin turvalliseksi ajateltu lääke vedetään pois markkinoilta. Näin kävi mm. Vioxx-nimiselle tulehduskipulääkkeelle, jonka todettiin aiheuttavan sydänonglemia. Samoiten Silomat-yskänlääkkeelle, jota Suomessa oltiin käytetty vuosikymmeniä (myös sydänongelmia).

Useasti tällaisten lääkkeiden aiheuttamat kuolemantapaukset eivät ole tilastollisesti kovin merkityksellisiä, verrattuna vaikkapa alkoholijuomien aiheuttamiin kuolemien määrään. Kuintekin on olemassa aina mahdollisuus, että monet ovat kuolleet, mutta heidän sydänongelmansa on laitettu vaikkapa iän tms. piikkiin. Lääkeyrityksille imago on sen verta tärkeä, että pienikin negatiivista julkisuutta aiheuttava asia voi johtaa lääkkeen hyllytykseen. Tosin Vioxx jupakka maksoi aika helvetin paljon…

Jännimpiä uusimpia tapauksia ovat ainakin finasteridi, joka on tyypin 2 5-alfa reduktaasin estäjä. Tuo reduktaasi on siis entsyymi, joka mm. muuttaa testosteronia toiseen hieman testosteronia muistuttavaan mieshormooniin dihydrotestosteroniin. Finasteridia käytetään hoitamaan mm. eturauhasen liikakasvua ja tähän se patentoitiin vuonna 1992, sekä myös miestyyppiseen kaljuuntumiseen, johonka Merckin patentti on edelleen voimassa vuoteen 2013 asti (Propecia®).

Nyt ruotsin lääkeviranomainen selvittää seuraavien vuosien aikana, aiheuttaako tämä noin 15 vuotta markkinoilla ollut lääke mahdollisesti pysyviä sukupuoleen liittyviä muutoksia. Hormonijärjestelmät ovat monimutkaisia ja toisiinsa linkittyneitä, yhden väheneminen saattaa merkitä joidenkin toisten, vaikkapa estrogenisukuisten lisääntymistä.

Toinen mielenkiintoinen tapaus on tupakan vieroitukseen käytettävä varenikliini (vuodesta 2006 asti EU:ssa nimellä Champix, valmistaja:Pfizer), josta olen muutaman henkilökohtaisesti kuullut kertoneen, että on aiheuttanut mielialan muutoksia. Nyt Yhdysvalloissa tutkitaan aiheuttaako kyseinen lääke mahdollisesti itsemurhakäytöstä.

Ulosmarssi

Tässä artikkeli Helsingin sanomista, jossa haastetellaan lyhyesti erästä Mannerheimintien Ylopiston apteekin duunaria:

Farmaseutit marssivat ulos työpaikoiltaan

Julkaistu: 15.11.2007 19:03

Ville Juutilainen

helsingin sanomat
CHRISTIAN WESTERBACK / HS

Farmaseutit marssivat ulos työpaikoiltaan

Pääkaupunkiseudun apteekkien proviisorit ja farmaseutit kokoontuivat Kolmen sepän patsaalle.

Pääkaupunkiseudun farmaseutit ja proviisorit marssivat torstaina työpaikoiltaan vauhdittaakseen palkkaneuvotteluitaan. Farmasialiiton mukaan satoja sen jäseniä osallistui puolilta päivin alkaneeseen ja keskiyöhön asti kestäneeseen työnseisaukseen.

Akavaan kuuluvan Farmasialiiton puheenjohtaja Inka Puumalainen toteaa, ettei työnantajilta ole tullut minkäänlaista korotustarjousta.

“Palkat ovat yksityisellä puolella 500-900 euroa jäljessä muiden vastaavan korkeakoulututkinnon suorittaneiden akavalaisten palkoista”, Puumalainen sanoo.

Puumalainen uskoo, että työtaistelulla on niin kentän kuin asiakkaidenkin tuki. Toisaalta apteekkialaan liittyy käsityksiä korkeasta palkasta.

“Verotiedoista näkee itse apteekkarien hyvät tulot. Suurimmassa osassa apteekkeja on lisäksi työntekijöitä.”

Hän laskee, että yhdessä apteekissa on keskimäärin seitsemän farmaseuttia ja yksi tai kaksi proviisoria.

Helsingissä Yliopiston apteekista Mannerheimintieltä lähti parinkymmenen hengen joukko Kolmen sepän patsaan luona järjestettyyn yleisötilaisuuteen.

“Tuntuu pahalta, että tavoitellakseen ansaitsemaansa palkkaa joutuu marssimaan ulos työpaikalta”, totesi pari vuotta alalla ollut farmaseutti Mari Havia.

Hän toteaa, että esimerkiksi Yliopiston apteekin taloudellinen tulos on vain parantunut, mutta se ei ole heijastunut palkkoihin. Samaan aikaan toimitettujen reseptien määrä on kasvanut, ja neuvontapalvelut ovat työllistäneet yhä enemmän.

“Meidän ammattitaitomme koskee nimenomaan lääkkeitä. Arvioimme yhteensopivuutta ja kerromme asiakkaille vaikutuksista. Työ on myös asiakkaan sitouttamista lääkkeiden ottoon”, Havia huomauttaa.

Yliopiston apteekissa tunnelma oli vielä keskipäivällä rauhallinen. Ulosmarssia edeltävänä päivänä apteekissa oli ennätysruuhkat.

Lisää Yliopiston apteekin fasismia.

Ensin professori Peltolan näkemys Yliopiston apteekista:

http://yliopistolehti.helsinki.fi/yl11puhe.htm#a2 

Näin tässä apteekkilakon alla, on kiva lukea tällaisia. Tämä on taas viestiketju YFK:n omalta keskustelualueelta. Siinä opiskelijat ottavat esiin näkemyksiään apteekkariliiton pelleilystä ja Jari Kokkosen (Yliopiston apteekin johtaja) piittaamattomuudesta:

http://www.helsinki.fi/bin/phorum/read.php?f=14&i=474&t=474

Aika pelottavalta tuntuva heitto oli tämä Eevan: “Siinähän kaivavat kuoppaa itselleen kaikki herra ja rouva apteekkarit, sillä eiköhän Tarmo Lähikauppiaskin kohta havahdu ja herää: jos apteekeista on lakon aikana “turvallista” myydä lääkkeitä ilman farmaseuttista henkilökuntaa pelkkien teknisten voimin, niin mikseivät sitten buranapaketit voisi löytyä myös maitopurkkienkin vierestä?”

Ihmisten kloonaaminen.

Olisko mitään kloonata ihmisiä, joilla ei ole mitään “vikoja”, siis sellaisia, jotka pystyvät elämään globaalisssa maailmassa parhainten, maksamatta yhteiskunnalle?

YK:lla on oma yliopisto, jonka alla sijaitsee UNU-IAS, eli Institute of Advanced Studies. Sieltä on tullut raportti ihmiskloonaamisesta. Tällä hetkellä ilmeisesti halutaan jotain kompromissiratkaisun tapaista: halutaan kieltää ihmisten kloonaaminen, siis ihmisyksilöiden valmistus, mutta ei haluta estää lääketieteellistä tutkimusta, joka perustuu kloonaamiseen. Useammat maat ovat jo itsenäisesti säätäneet näin, mutta yhteistä näkemystä YK tasolla ei olla saatu aikaiseksi, vaikka sitä yritettiin 2005.